Welcome to Litsy!

Ote: ...oli jyrkempi alamaki, siina he tavallisesti juoksivat, etta tomu polisi. Tasaisilla seuduin he sen sijaan tavallisesti joko kivittivat telefoonilankaa ja posliineja, tai viskoivat kivia, koettaen kuka saa etemmaksi viskatuksi. Ylamakipaikoissa he taas kertoivat omista uskalluksistansa ja joskus vaittelivat niista. Kerta, kun Saku liiaksi kehui, vaitti Esa puolestaan: -Oletkos sina ollut Immosen ladon katolla? -En. -Minapa ja Otto olimme! -Oliko se korkea? -Oli... Ja sinne nakyi vaikka koko kyla... Ja Immosen harkakin nakyi, mutta se ei uskaltanut tulla, kun me arjasimme jotta: telehvoon! kerskui Esa. Kateellisena vaitti silloin Saku: -Mutta muuallapa et ole ollut! -Oletkos sina? pelkasi Otto jo voiton menevan. -Olen... Vaikka missa olen ollut ja kotonakin olen tehnyt vaikka mita. -Oletko jannepyssyllakin ampunut? -Olen ... ja rihmapyssylla ja kaikella... Ja selkahevosellakin olen ajanut... Ja ihan kaikkea olen tehnyt, kehui Saku. -Etpas, kadehti jo Esa. -Olenpas. -Etpas... -Olenpas...! Tahi sanoppas mita en ole tehnyt! -Oletkos sina sylkaissyt vallesmannin pyssyn piipun reikaan? tokasi taas holmo Juntus ja nyt taytyi Sakun vastata: -En. -Vesapa on sylkaissyt! tarttui siihen Otto. Mutta nyt keksi Sakukin asian ja kerskasi: -Mutta isan mustepulloon mina sylkaisin, ja meidan kaivoon mina olen ja sylkenyt vaikka miten monta kertaa. Yleensa Saku pysytteli siten joukon sankarina. Juuri taman viimeisen puhelun aikana he osuivat sivuuttamaan Nousiaisen talon, jossa oli hyvin syva vinttikaivo. Esa sen huomattuansa oitis kysyi: -Oliko teidan kaivo noin syva, kun sina sylkaisit? -Oli ... syvempikin viela! -Sylkaistaanpas tuohonkin kaivoon! hoksasi siita Juntus. -Sylkaistaan! suostui joukko ja kaantyi juoksujalassa kaivolle. Siina asettuivat he mahallensa kannelle, ympari kaivon kansireikaa, paat reikaan pain. He sylkaisivat yksi...